niin  se tammikuu meni ja tuli meni muuten helmikuukin ja minkään sortin tipatonta tai muuta vastaavaa ei sitten tullut vietettyä. tuntuu siltä että mitä pontevammin rupean laihduttamaan ,lopettamaan tupakointia tms sitä huonommin itsekurini kestää..

No olen nyt aloittanut uudessa työpaikassani ja voin vain sanoa että ammatillinen vastuullisuus loistaa poissaolollaan.Miten helvetissä tälläisiä ihmisiä voi olla töissä missään ,ei tiedetä mistään mitää ja kaikki muukin palkkaa myöten perseestä no pakko on pakko ja itsehän tämän paikan otin vastaan.Hyvää tässä työssä on se että teen tätä yksin ja voi vaikka kirjoittaa rauhassa jos haluan.Mutta silti mua korpee kun ihmiset eivät viitsi tehdä työtään kunnolla ja niin että muiden ei tarviste korjata toisten jälkiä tai sitten ne on vaan niin kyllästyneitä tähän työhönsä ettei niitä kiinnosta. No hittojako se mulle muuten kuuluis mutta olis joskus kiva olla sellaisessa duunipaikassa jossa kaikii kantavat omasta työstänsä vastuun eivätkä siirrä vastuutaan muille .

nuorimmainen aloitti hoitopaikassa ja se sujuu käsittämättömän hyvin se on siellä niin kiltti ja kaikkea sellaista mitä se harrastaa kotona ei tietenkään esiinny hoidossa , syö nätisti käy potalla menee kiltisti päiväunille jne..Jotenkin haikeeta ja kamalaa kun neiti on hoidossa tää on tää ikuinen paradoksi äityiden ja työssä olon kanssa.

Äijäkin jatkaa ihan samaa rataa kuin ennenkin mitään muutosat ei mihinkään suuntaan ole kai luvassa se on niin jämähtänyt paikoilleen ja varmaán kovettuu siihen samanlailla kuin betonikin aina vain kovemmaksi v... kun olis joku pora jolla tollaisiin sais vauhtia,toisaalta ymmärään ettei huvita tehdä mutta työnarkomaani minussa on täysin erimieltä asíoista silloin täytyy takoa kun rauta on kuumaa,mutta äijä ei varmaan tajuais vaikka se istuis perseelleen sinne ahjoon...

sukusopukin säilyy kun hieman voitelee kaikkia , anopille riittää kun kehuu sen ruokia siivous taitoja ja kuuntelee sen sairauksia täytyy kyllä myöntää että meikäläisen sanomiset tuppaa menee tuonne sarkasmin puolelle monessakin asiassa varsinkin kun se puhuu siivouksest ja sairastamisesta. Vähän samanlailla käy kun mutsi puhuu faijasta ja faija vaivoistaan ,ja äijä särystään mä oon siiten pirun kyllästyny kuuntelee kaikkien vaivoja, mä saan varmaan tarpeekseni jo niistä duunissa joten empatia varastot on ihan tyhjät. Kaipa mun täytyy alkaa tekee taas duunia kun ei tämmöstä varmaan sais tehdä...