Miten on mahdollista että kaksi lasta voi tapella niin paljon,käsittämätöntä,toisen ei tarvitse tehdä mitään kun toinen jo valittaa tai on kimpussa muuten ...raivostuttaa ihan v...sti.Miten mun hujanat voi tapella kokoajan ja joka asiasta.vielä pari vuotta sitten ne oli parhaista kavereita mutta nyt ne on pahimmat vihamiehet ,mikä mun kasvatuksessa meni noin pahasti pieleen.Mä olen yrittänyt jankata jätkille päähän lausetta että perhe on tärkeinta maailmassa . Mutta ihan sama samaa sontaa tulee niiden suusta toinen on sitä mieltä että maailma olisi parempi paikka ja meidän perhe kivempi jos toinen olisi kuollut tai  vielä parempaa olisi koskaan syntynytkään ,vanhempi on jo sen verran viisaampi ettei minun kuulteni moista suustaan päästä.

Ja kaiken tämän keskellä yritän vain kohdella niitä tasavertaisesti ,välillä tekisi mieli antaa tukkapöllyä mutta yritän kyllä päästä suurimman himoni yli puremalla hampaitani ja yritän olla mahdollisimman aikuinen ja keskustella asioista lasten kanssa vaikka tekisi mieli tunkea ne välillä vaikka pakkaseen jäähtymään.

Mä vihaan pyykin pesua ja sukkashowta siis sitä että etsitään sukalle pari ,miten vitussa meidän 5 henkisellä perheellä voi olla 50 paritonta sukkaa ,alan epäillä että naapuri tuo meille omia sukkiaan paitsi että asun maalla ja naapurit ei ole ihan nenä kiinni perseessä mallia..mutta joku salajuoni silläkin on jotta meidän parittomien sukkien vuori kasvaa.Joskus mä vielä menen kauppaan ja ostan kaikille oman väriset sukat niin että mun ei tarvii arpoa siitä mustien sukkien pitkästä rivistä että kitkähän muistuttaa eniten toisiaan.Musta on jännä väri sillä mun mielestä meillä ei ole yhtään samanväristä mustaa sukkaa aina joku on toista vaaleempi tai tummempi ja jos väri sattuiskin osumaan kohdalleen niin eiköhän ne ole vähintään eri mittaiset tai niissä on erilainen resori perskule.

yhtä paljon mua ärsyttää meidän bioastia , ja kissanpaska astia ,meidän taloudessa mä olen ainoa kuka "kykenee" tyhjentämään molemmat.Jätkät voi istua paskalla omassa hajussaan 20 min mutta minuutti kompostin vieressä saa ne oksentamaan vaikka se haisee mullalle,no kissanpaska astian mä ymmärrän ,mutten sitä miks meidän hienot kissat ei suostu sateella menee ulos vaan ne kusee sisälle ja jos hiekkaastiaa ei ole ne kusee meidän matolle tai jollkein vaatteenrievulle mitä makaa pitkin lattioita koska meidän pikku prinsessa vaihtaa vaatteitaan 3 minuttin välein.

 no jotain hyvää tässkin sateessa on ,olisi ainakin aikaa siivota ,ainut vain ettei huvita´... mutta töitä välillä ,ehäpä voisin kirjoitella ihan omaksi ilokseni tänne hieman useamminkin kuin vuoden välein                                      for all my love orja

 

 

niin  se tammikuu meni ja tuli meni muuten helmikuukin ja minkään sortin tipatonta tai muuta vastaavaa ei sitten tullut vietettyä. tuntuu siltä että mitä pontevammin rupean laihduttamaan ,lopettamaan tupakointia tms sitä huonommin itsekurini kestää..

No olen nyt aloittanut uudessa työpaikassani ja voin vain sanoa että ammatillinen vastuullisuus loistaa poissaolollaan.Miten helvetissä tälläisiä ihmisiä voi olla töissä missään ,ei tiedetä mistään mitää ja kaikki muukin palkkaa myöten perseestä no pakko on pakko ja itsehän tämän paikan otin vastaan.Hyvää tässä työssä on se että teen tätä yksin ja voi vaikka kirjoittaa rauhassa jos haluan.Mutta silti mua korpee kun ihmiset eivät viitsi tehdä työtään kunnolla ja niin että muiden ei tarviste korjata toisten jälkiä tai sitten ne on vaan niin kyllästyneitä tähän työhönsä ettei niitä kiinnosta. No hittojako se mulle muuten kuuluis mutta olis joskus kiva olla sellaisessa duunipaikassa jossa kaikii kantavat omasta työstänsä vastuun eivätkä siirrä vastuutaan muille .

nuorimmainen aloitti hoitopaikassa ja se sujuu käsittämättömän hyvin se on siellä niin kiltti ja kaikkea sellaista mitä se harrastaa kotona ei tietenkään esiinny hoidossa , syö nätisti käy potalla menee kiltisti päiväunille jne..Jotenkin haikeeta ja kamalaa kun neiti on hoidossa tää on tää ikuinen paradoksi äityiden ja työssä olon kanssa.

Äijäkin jatkaa ihan samaa rataa kuin ennenkin mitään muutosat ei mihinkään suuntaan ole kai luvassa se on niin jämähtänyt paikoilleen ja varmaán kovettuu siihen samanlailla kuin betonikin aina vain kovemmaksi v... kun olis joku pora jolla tollaisiin sais vauhtia,toisaalta ymmärään ettei huvita tehdä mutta työnarkomaani minussa on täysin erimieltä asíoista silloin täytyy takoa kun rauta on kuumaa,mutta äijä ei varmaan tajuais vaikka se istuis perseelleen sinne ahjoon...

sukusopukin säilyy kun hieman voitelee kaikkia , anopille riittää kun kehuu sen ruokia siivous taitoja ja kuuntelee sen sairauksia täytyy kyllä myöntää että meikäläisen sanomiset tuppaa menee tuonne sarkasmin puolelle monessakin asiassa varsinkin kun se puhuu siivouksest ja sairastamisesta. Vähän samanlailla käy kun mutsi puhuu faijasta ja faija vaivoistaan ,ja äijä särystään mä oon siiten pirun kyllästyny kuuntelee kaikkien vaivoja, mä saan varmaan tarpeekseni jo niistä duunissa joten empatia varastot on ihan tyhjät. Kaipa mun täytyy alkaa tekee taas duunia kun ei tämmöstä varmaan sais tehdä...

jaa kaipa se olisi tas aika aloittaa jonkin sortin tipaton ruuaton tupakaton ym tammikuu ja lenkille ja jumppaan pitäisi raahautua.Mutta minä en periaatteesta maksa sellaiseta jonka voin aivan hyvin hoitaa kotona tai itse , kahdehdin toisaalta ihmisiä mitkä käyvät säännöllisesti jumpassa tai kuntosalilla minulla vain ei kiinnostus ja rahat riitä moiseen .Ja juuri siltä kroppani näyttääkin.... olen hyvän ruuan ystävä tai pikemminkin ruuan ystävä, leivän pullan ja kaiken ja muun ,minun on äärimmäisen vaikea vastustaa mielihalujani, jos haluan jotain otan sen ja piste keinolla millä  hyvänsä. Jostain kumman syystä haluni hoikentua ja kiinteytyä ei ole suhteessa haluuni pistellä suuhun pullaa...eli pistelen pullaa ja jumppaan laiskasti aina silloin kun sattuu huvittamaan.

Elämä on ja kuopuskin heräsi juuri joten tähän tämä kirjoittaminen tyssäsi ja kaikki muukin ,parasta siis alkaa hoivaamaan kuopusta ja siivoamaan taloa.

ai jospa vielä ruotisin huomista työhaastattelua,haluan se paikan mikään ei vituta enempää kuin se ettet saa sitä mitä haluat mutta kuten eräässä laulussakin todetaan ,aina ei voi saada sitä mitä haluaa ja aina ei halua sitä mitä saa !!!! mutta tällä kertaa todella tarvitsen sen työpaikan ja hoitapaikan ja rahaa ja jumppaa ja lenkkiä en pullaa mutta porkkanaa ja omenaa ja hedelmiä.Aloitan kaiken aina hienosti mutta jo yleensä parin päivn jäleen unohdan tyystin hyvät suunnitelmani j vajoan alas sohvan pohjalle mutustamaan pullaa ja juusto leipää kahvin kera. Koska minäkin opin...

enhän minä edes taida ajatella kunnolla sitä huomista ( muutakuin että tukka pitäis värjätä ettei näytä ihan väsyneeltä...)

 

Jatkuvaa mielenmuutosta,kirjoitin jo kirjeen äijälle että lähden lätkimään kun mikään ei koskaa onnistu.Ei minusta ollut siihen enkä ole edes varma haluanko edes.sitten se olisi vain tätä samaa paskaa ihan yksin tai tietysti sillä erotuksella ettei tarvitsisi murehtia niitä toisenkin huolia tai tekemisiä tässä tapauksessa ehkä paremminkin tekemättä jättämisiä.

kummalista että katselin juuri Housea ja kiinnitin huomioni siihen että ihailen vittuilevia ja kyynisiä ihmisiä ,en pidä naivesita ja liian kilteistä ihmisistä ,onko minun uskoni mennyt...kuka tietää ja mikä usko,haluaisin uskoa edes johonkin tulevaisuuteen mutta aikaolematonta se uskominen on kaikki vain menee tätä samaa rataa ympäri päättymättä koskaan ,välillä on vain erilaisia asemia joissa jossain tulee takkiin ja toisessa saa edes jotain positiivistä antia.Minua väsyttää ,en jaksa ,mutta kuitenkin olen niin vihainen että haluan näyttää että minä selviän tästä paskasta omin neuvoin ihan ilman apua ja etten tarvitse ketään edes tuota äijää,sillä välillä sekin on minulle taakka,mutta välillä aina hetkittäin ´tunne taas jotain häntä kohtaan ,nykyään yhä harvemmin muuta kuin inhoa ja vihaa mutta välillä tunnenn hellyyttä  ja huvittavaa kyllä sääliä ,eikös sääli ole sairautta sitä kai.Rakkaudesta en tiedä sillä ainakaan sitä pakahduttavaa tunnetta en ole enää kokenut pitkään aikaan.Rakastellessakin tunnen välillä suurta raivoa ,sillä ei ole väliä olenko tyydytykseni saanut vai onko se saamatta ,raivo ja halveksunta toista kohtaan tulee äkkiarvaamatta ,se voi alkaa äänestä ,katseesta ,mistä vain.

Tunnen halua ja kaipuuta , haluasin testata ymmäränkö enää ihmisten välistä kemiaa vai olenko arvioinut asiat päin persettä .mutta en ehkä omaksi hyväkseni onneksi kai uskalla koska kyseessä on niin monen ihmisen elämä ,jota ei kannata rikkoa pienen tai ehkä edes suuren haluan vuoksi .silti on ihanaa tuntea se kutkutus ja sykkivä tunne syvällä kun ajatus pääsee harhailemaan.

Olen jopa onnistunut epäonnistumaan lastenkasvatuksessa,kohta kakarat hyppivät pahemmin kuin koskaan silmilleni ,esikoinen ei halua mennä kouluun ,keskimmäinen parkuu miniesipubertettiään ja kuopus huokuu uhmaa,aah tätä ihanaa koti elämää.

Jotain POSITIIVISTÄ ,pyykkivuori kylpyhuoneesta on kadonut ,tilalle on tullut mankeloidut lakanat ja järjestyksessä olevat pyykit .Olen Raivon vallassa ja näyttämisen halussa siivonnut kuin hullu tätä läävää,ei minulla ole mitään muutakaan tekemistä ,sain tunteä mielihyvää kun huomasin kuinka toista vitutti ja hävetti oma saamattomuutensa ja kuinka hän yritti kiemurellen keksiä selityksiä sille miksei saa mitään aikaiseksi ja kuinka tunsinkaan olevani ylivertainen häneen nähden...

hulluuta kai mutta mielihyvä se on tuollainen ,huvittavaa asiassa on se että oma isäni on äijäni vastakohta ja että mutsini valittaa ettei se muuta teekään ... toisilla se sitten toisin päin