Jatkuvaa mielenmuutosta,kirjoitin jo kirjeen äijälle että lähden lätkimään kun mikään ei koskaa onnistu.Ei minusta ollut siihen enkä ole edes varma haluanko edes.sitten se olisi vain tätä samaa paskaa ihan yksin tai tietysti sillä erotuksella ettei tarvitsisi murehtia niitä toisenkin huolia tai tekemisiä tässä tapauksessa ehkä paremminkin tekemättä jättämisiä.

kummalista että katselin juuri Housea ja kiinnitin huomioni siihen että ihailen vittuilevia ja kyynisiä ihmisiä ,en pidä naivesita ja liian kilteistä ihmisistä ,onko minun uskoni mennyt...kuka tietää ja mikä usko,haluaisin uskoa edes johonkin tulevaisuuteen mutta aikaolematonta se uskominen on kaikki vain menee tätä samaa rataa ympäri päättymättä koskaan ,välillä on vain erilaisia asemia joissa jossain tulee takkiin ja toisessa saa edes jotain positiivistä antia.Minua väsyttää ,en jaksa ,mutta kuitenkin olen niin vihainen että haluan näyttää että minä selviän tästä paskasta omin neuvoin ihan ilman apua ja etten tarvitse ketään edes tuota äijää,sillä välillä sekin on minulle taakka,mutta välillä aina hetkittäin ´tunne taas jotain häntä kohtaan ,nykyään yhä harvemmin muuta kuin inhoa ja vihaa mutta välillä tunnenn hellyyttä  ja huvittavaa kyllä sääliä ,eikös sääli ole sairautta sitä kai.Rakkaudesta en tiedä sillä ainakaan sitä pakahduttavaa tunnetta en ole enää kokenut pitkään aikaan.Rakastellessakin tunnen välillä suurta raivoa ,sillä ei ole väliä olenko tyydytykseni saanut vai onko se saamatta ,raivo ja halveksunta toista kohtaan tulee äkkiarvaamatta ,se voi alkaa äänestä ,katseesta ,mistä vain.

Tunnen halua ja kaipuuta , haluasin testata ymmäränkö enää ihmisten välistä kemiaa vai olenko arvioinut asiat päin persettä .mutta en ehkä omaksi hyväkseni onneksi kai uskalla koska kyseessä on niin monen ihmisen elämä ,jota ei kannata rikkoa pienen tai ehkä edes suuren haluan vuoksi .silti on ihanaa tuntea se kutkutus ja sykkivä tunne syvällä kun ajatus pääsee harhailemaan.

Olen jopa onnistunut epäonnistumaan lastenkasvatuksessa,kohta kakarat hyppivät pahemmin kuin koskaan silmilleni ,esikoinen ei halua mennä kouluun ,keskimmäinen parkuu miniesipubertettiään ja kuopus huokuu uhmaa,aah tätä ihanaa koti elämää.

Jotain POSITIIVISTÄ ,pyykkivuori kylpyhuoneesta on kadonut ,tilalle on tullut mankeloidut lakanat ja järjestyksessä olevat pyykit .Olen Raivon vallassa ja näyttämisen halussa siivonnut kuin hullu tätä läävää,ei minulla ole mitään muutakaan tekemistä ,sain tunteä mielihyvää kun huomasin kuinka toista vitutti ja hävetti oma saamattomuutensa ja kuinka hän yritti kiemurellen keksiä selityksiä sille miksei saa mitään aikaiseksi ja kuinka tunsinkaan olevani ylivertainen häneen nähden...

hulluuta kai mutta mielihyvä se on tuollainen ,huvittavaa asiassa on se että oma isäni on äijäni vastakohta ja että mutsini valittaa ettei se muuta teekään ... toisilla se sitten toisin päin