olin duunissa,ihan omassani.Kävin heittämässä viikonlopun keikkaa omalle duunipaikalleni,jotenkin tuntui siltä ettei mikään ollut muuttunut,muutkuin työntekijät..kaikki oli muuten ihan samanlaista ,tuntui kuin aika olis ollut siellä pysähdyksissä melkein kaksi vuotta.

Tuntuu hassulta ajatella etten ole paniikissa, äijältä loppuu duuni kohta ja firma pitäisi pistää pystyyn,tuleeko siitä mitään ,ei hajuakaan.Mistä rahat lainaan ,ruokaan ja kaikkeen muuhun,ei hajuakaan mutta mä en vaan osaa panikoida ,vaikka ehkä syytä olisi ,ajatten vain että kyllä se raha jostain tulee ,mistäköhän .Tuntuu hassulta olla kolmekymppinen jonka raha asiat on päin vittua .Näin jälkikäteen viisaana olisi vaan pitänyt mennä duuniin heti äippäloman jälkeen ,mutta ei niin, ei niin viisas en ollut.Nyt pitää sitten kiitutella ensi vuoden marraskuuhun tai hakea jostain uutta paikkaa.Joka sekin tuntuu kauhealta ,pienen lapsen hoitoon vieminen kokopäiväksi tuntuu siltä kuin raastais sydämensä irti päiväksi ja laittaisi sen takaisin illalla paikalleen. Kuopus nukkuu ,esikoinen koulussa ja keskimmäinen mummolla ,koska menen taas keikkaamaan ke-la .huokaus.

Tuntuu siltä että olen tässä perheessä ainoa joka kantaa huolta tulevasta,äijä ei paljon pohdiskele muuta kuin firmaansa .Mä olen sitä mieltä että noita kaiken maailman remppafirmoja on ihan tarpeeksi ja jne...Mutta kukapa minua kuuntelisi.Ei edes se perheen teini joka itkeä tihruuttaa jotain surkeaa elämäänsä isosiskon luona vittu itehän se tänne halusi ,luuleeko se että elämä on ainaista ruusuilla tanssimistaei ei täällä sen palkkää risuissa tarpomista,sillä on naama kokoajan kurtussa ja mitään siiitä ei saa irti joko se on onnensa kukkuloilla tai sitten se makaa huoneessaan apaattisena tai järjestelee sitä uudelleen kun sitä vituttaa kun sen huone on niin pieni .Enkai mä nyt talon suurintakaan sille anna.Haistakoon sekin paska niinkuin kaikki muutkin mä olen vaan niin vitun kyllästynyt tähän ainaiseen valittamiseen että alkaa jo itseään vituttamaan.

Sain sentään eilen valmiiksi yhden joululahjan,jippii ,siitä tuli ihan ok ja eilen oli anoppi laittanut pöydän koreaksi ja saimme syödä kunnollista ruokaa ,jälkiruokineen,se oli nautinnollista.No tänään palattiiin maanpinnalle ja syötiin spagettia ja itse tehtyä tomaatti kastiketta,onneksi se maistui tuolle kuopukselle.

Miksi maailma ei voisi olla juuri sellainen kuin itse haluaisi vähän niikuin matrixissa että voisi luoda jokun ideaalin ja siinä sitten viettelis kissanpäiviä,vaikka ei mulla mitään suuria pulmia ole vaan ne arkipäivän pienet asiat vaan rassaa .eikä tietäsi mitään todellisuudesta.Pitäisi kai olla vaan tyytyväinen kun on terve ja perhe koossa mutta en olis ihminen mikäli olisin pelkästään tyytyväinen.Eniten minua kai rassaa se etten voi ostella mitä mieleen juolahtaa.

Muutenkin kotini on tällä hetkellä hirmuisen ankea ,mattoja ei ole juuri missän koska kaikki ovat joko koiran tai kissan kusessa tai muuten vaan paskaisia ,helvetti hima ei ole hima jos ei ole mattoja lattialla: Kaikki näyttää niin kylmältä ja ankealta ei ole kodikasta ja lämmintä no eipä ole ilmapiirikään kodikas ja lämmin.Paitsi ajoittain,miksi aviomies ei voi olla kuin satunnainen tuttavuus jossain näet vain parhaat puolet ja voit keskustella vaikka muurahaisten sukupuoli elämästa ,tiesitkö että ne kaatuvat aina kuollessaan oikelle kyljelle ( varmaan joku lande-legenda,ei siis urbaani koska cityissä on niin vähän murkkuja)

Tänäänkään en ole viitsinyt ulkonäköäni siistiä ,töissä kaikki ihastelivat ja bla bala blaa,mutta näin himassa näytän deekulta joka ei ole viitsinyt kammata lettiään..

Varmaan äijä taas iloinen kun tulee himaan ja minä istun nenä kiinni kirjassa ja kämppä on kuin kaatopaikka,ei huvita kun tunninpäästä on taas samanlainen kaos. Jatkan kaoksen katsomista ja toivon että vielä jonain päivänä mä ryhdistäydyn ja olen aikaan saava super-äiti-vaimo-rakastaja