olen nyt tehnyt töitä ja täytyypä sanoa että on ihanan rauhalllista olla duunissa.Kukan ei ole kinuamassa maitoa ,karkkia tai syliin jne... täöihin olisi ihana palata kokopäiväisesti jos vain tuo lasten hoitorumba ei olisi niin hirveä.Duunikaverit ovat ottaneet hyvin vastaan tuntuu jopa siltä että minua on kaivattu , tuntuu mukavalta että joku arvostaa.Hassua on myös se että puhun duunikavereiden ja potilaiden kanssa enemmän kuin oman äijäni mutta kaipa sekin on sitten normaalia.

Olen puhelias ihminen ja niin on äijäkin mutta mitään yhteistä juteltavaa meillä ei ole tai jos on niin siitä kehkeytyy vain toisen päihittämis ja tietokilpa...tämäkö todellista rakkautta.Rakastan häntä vai pelkäänkö vain olla yksin ,en tiedä joinain hetkinä vihaan häntä niin paljon etten tiedä mihin sen vihan laittaisin ja toisinaan tunnen rakastavani häntä se tunne vain on viime aikoina ollt hieman vähissä.Viime aikoina olen yös missa oloissani itkenyt omaa surkeaa tilannettani tai siís meidän tilannetta joka on kuin huonosta romaanista .Lapset pitävät meitä kasassa ja kaipa tuo äijäkin välittää minusta mutta josks kvittelen että hän pettäisi minua niin saisin ainakin  syyn lähteä pois ilaman että minä olisin syypää.Äijässä kun varsinaista vikaa ei ole on kiltti hellä hyvä isä ihan ok rakastaja laittaa ruokaa siivoaa muttasitten ne miinus puolet on helvetin laiska , ei juuri keskustele,haluaa aina olla oikeassa ,on omasta mielestään parempi kuin muut , hänet joutuu aina motivoimaan kovalla kädellä että jotain tapahtuisi ( esim remppahommia) ei omaa kunnianhimoa,ei ole realsiti ei välitä huolta huomisesta ( en nyt tarkoita että tarvitsisi itkumuuria rakentaa vaan että joskus realistisesti katsoisi laskpinoa...) jne masennus enkä jaksa kirjoittaa enempää tälläistä listaa.

Miksi viha on niin voimakas tunne ja samoin inho,duunipaikalle oli tullut pari uutta duunikaveria joista pari oli sellaisia joiden kanssa joutuu keskittymään olakseen iloinen ja hyväntuulinen heidän seurassaan ,olivat epämiellyttäviä ja kun tein hommia heidän kanssaan niin yhteistyö ei ollut heidän parhaita piirteitään.Miksi  rumat ihmiset ovat yleensä ikäviä ( en ole itse kaunis mutta en vain pidä rumista ihmisistä siis sellaista jotka eivät välitä ulkonäöstään yhtään ,en kyllä myöskään pidä ihmisistä jotka korostavat kokoajan ulkonäköään mutta kohtuus kaikessa.)Pidänköhän kenestäkään.

Mutta se vain pitää paikkansa yleensä tälläiset siis ihmiset jotka joko korostavat tai eivät välitä yhtään ulkonäöstään ovat joko ilkeitä,epäsosiaalisia,kyvyttömiä yhteistyöhön tjms...

tylsä aihe ...... en jaksa sitäkän nyt tänään kyllästyn helposti minulla vain on niin vähän aikaa käytettävissäni etten tiedä mihin sen käyttäisin ,siivoaisin ei huvita laittaisin ruokaa ei huvita pyykäisin ei huvita mikään ei huvita .Jotenkin odotan duuniin menoa siellä minun ei tarvitse huolehtia raha-asioita ja kaikkia muita kotihommia.

Ikävä on kummallinne juttu ,keskimmäinen on tämän viikon mummolassa ja toisaalta kaipaan häntä mutta toisaalta en välillä edes muista koko hommaa. ääh tulee huono omatunto kun ei jaksa edes muistaa..

jaa täytyy kai yrittää saada aikaiseksi jotain muutakin kuin pelkkää löpinää