Tiesin aamulla että minun pitäisi nousta sängystä keittämään aamukahvia ja herättämään mukulat , mutta minua ei edes kannustanut se että puolisoni viettää tänään synttäriään. Ei se asia yksinkertaisesti saanut minua motivoitumaan , niikuin ei moni mukaan tänään.Kuten varmaan 90 %kaikista muistakin äidestä, minäkin valitan ainaista siivoamista ja romujen kasaamista.Helvetti olen hyvin ansaitulla himalomalla jonka eteen kärsin enemmän kuin kukaan voisi koskaan kuvitellakkaan.Luulin jo kaiken maailman teini ongelmien olevan ohi tässä iässä,mutta ärsyynnyn helpommin kuin luokallalinen 8-luokkalaisia,mielialakin heilahtelee yhtä nopeaa.Jo pelkkä ajatus pyykkien laittamisesta saa pinnani kiristymään, tai ruuan laitto aikaisemmin laiton kokoperheelle ruokaa innolla ja nyt tuntuu että mielikuvitus on tyssännyt jaheliha kastikkeeseen ja makkarasoppaan sekä kanaan , olen niin kyllästänyt laittamaan aina samaa ruokaa ( toki voisin valmistaa niista jotain muutakin mutta ei huvita)

Olen jo elätellyt toiveita että olisin oikeasti masentunut ja saisin jotain hoitoa tähän olotilaan mutta tiedän senkin ettei se ole totta haluan vain rypeä itsesäälissä ja olla tämän perheen marttyyri.Sitten kun pääsen tästä talosta ulos laitan naamalleni iloisen ja pirteän hymyn ja kumma kyllä oloni paranee heti kun pääsen eroon tuosta kaikesta joka minua kotona odottaa.

Onneksi saan taas illan viettää muualla vaikka se onkin työtä , mutta ei se siltä tunnu kun se ei ole vakituista eikä se ole omaa alaa... On ihan antoisaa vuosien hoityön jälkeen tehdä jotain ihan muuta edes hetkellisesti .....AAh saan tavata taas aikuisia ihmisiä joiden kanssa keskustella , mikä kumma kun oman äijän kanssa ei saa keskusteltua ,mistään sellaisesta josta voit keskustella kenen tahansa kanssa ,vaikka venäjän rekkajonoista .Äijä kattoo kun halpaa makkara (valehtelen)ja murahtaa pari sanaa tai esittää ylimielesti että mitä sinäkin tuosat asiasta tiedät....

paksa,paksa.On se kumma kun oma äijä on se rakkain mutta sitä kuitenkin vihaa ja kun tuntee sen liian hyvin ( tai sitten vain luulen)Niin kaipaa ja haluaa jotain ihan muuta .Olenkin alkanut taas katselemaan muita ihmisiä sillä silmällä .Ei minusta lähtiäksi olisi mutta on välillä ihana haaveilla ... ja punastua ... nolostua.... kerätä rohkeutta hja tntea sellaista halua että henki meinaa salpaantua,toivoen mutta tietäen ettei mitään tapahdu.