väliin oloni on turvallisen tasainen,väliin vaivin epätoivon syöveriin.Tälläinen on raastavaa,ajatukset tulevasta ja suunnitelmat tulevasta pyörivät päässäni,hävettää,suututtaa ja saa nöyrtymään.

Töissä ollessa ei tarvitse miettiä seuraavaa laskunmaksua,seuraavaa keskustelun avausta,seuraavaa toivonpilkahdusta.on vain työ ja sen tekeminen.

Hävettää kohdata ihmisiä jotka tietävät milainen tilanne on ,suututtaa armollinen ystävällisyys vaikka tiedänkin että hyvällä tarjoavat,ylpeys on pahasta mutta siitä huolimata tekisi mieli nostaa pää pystyyn ja sanoa ei.Mutta järki onneksi kieltää moisen ,mitäköhän äijän päässä liikkuu,tunteeko se samanlaisia ajatuksia vai pohtiiko lie ollenkaan .Minua harmittaa ajattelematttomus jota se harrastaa.

On häpeä olla köyhä tälläisessä kulutusyhteiskunnassa,julkisivu näyttää hyvältä kaikilla mutta kun raapaiset pintaa rikki paljastuu armoton todellisuus,ihmiset hakevat hyväksyntää mitä ihmeellisimmillä tavoilla.Katselin eilen netistä kun porukka on laittanut omia kämppiään arvosteltavaksi samoin kuviaan,autojaan ja tietysiti nämä blogitkin ovat osa sitä hyväksymisen hakemista.Varmaan minllekin vaikka en sitä tietoisesti haekaan hain vain paikkaa minne kirjoittaa omista ajatuksistaan ilman että on pelkoa siitä että joku läheinen lukee ,intiimiä kirjoittamista julkisesti ,hassua tulin vasta ajatelleeksi sitä.Pikkusiskonkin irccaa ja sillä on galleriassa kuvia ja päiväkirja.minä vanhempana n oiken ymmärrä miksi ovat kuvat pitää saada näkyville samoin kin koko elämä ,julkisuushalua ilman julkisuutta voisiko taustalla olla halua päästä ihmisten tietoisuuteen ja saada sitä kautta arvostusta itselleen,en tiedä hullulta tuntuu jos noin asia tai ei eds tunnu koska niinhän asia on.

Köyhyydestä vielä,en siis ole köyhä sanan varsinaisessa merkityksessä mutta en ole kykeneväinen kuluttamaan ,,,, minulle sama asia kuin köyhyys... olen aina ollut kauniiden asioiden perään ja nyt niiden hankkiminen on vaikeaa,rakastan kynttilöitä pimeneviä iltoja lämpimään peittoon kääritymistä ja takka tulta.ne kaikki voin tehdä mutta siltikin minulta puuttuu jotain .... inspiraatiota oli kyse mistä tahansa en vain saa aikaiseksi koska minulla ei ole sitä normaalia kiihoketta ( kun siivoan laitan uuden taulun seinäle tai uuden maton tai tai tai loputtomasti uusia asioita pitäsi olla ,kaipa tähänkin vaivaan löytyy ratkaisu,minulle kun tavaran ei tarvitse olla edes käyttämäyön vanhakin mutta minulle uusi kelpaa,.olen kulutus hullu hassua siinä mielessä että inhoan pinnallisia ihmisiä jotka eivät ajattele tulevaisuutta,minähän kun itse olen niin täydellinen ,( yritän kai olla sittenkin jotain mitä en ole ) Haluaisin niin paljon tehdä erilaisia asioita kierrättää tehokkaammin ,ostaa vain reilunkaupan tuotteita luomusta en niin perusta mutta ostan  sitäkin kun on vaihtoehto .en ole kasvisyöjä mutta eläisin mieluiten pelkällä kalalla ( ja karkilla)

Juon jopa viinaa ,pidän viinistä mutta en ensimmäisestä lasillisesta vasta nistä seuraavista minkään viinan maku ei ole suussa sulava tai makunystyröitä hivelevä.Minusta on ihana humaltua hyvässä seurassa ( mitä kyllä tapahtuu todella harvoin ) Tupakoin vaikka olen luvannut lopettaa,syön liikaa ja klutan liian vähän ,urheilen vain satunnaisesti ja luulen että nuoruuden urheilu pitää minut ikuisesti kunnossa( viimeksi havaitsin etten ole enää yhtä notkea kuin ennen.)Kulutan aikaani turhanpäiväiseen kuten kirjoittamallaa blogia tai muuten vain selailemalla nettiä ., Jokainen kai haluaisi olla mielenkiintoinen ihminen toisen silmissä niin minäkin ja kaipa minä joidenkin mielestä olenkin mutta vain siksi että minulla on itsevarmuutta ( jota ei kyllä huomaa näistä kirjoituksista) ja että olen aina ollut se kuka ei jää sanattomaksi ja se kka sanoo asiat rehellisesti päin naamaa eikä mässäile niillä takanapäin.Voi miksi työelämä on niin paljon helpompaa kuin kotielämä.miksi en kotonakin ole se itsevarma suorapuhuja joka setvii ongelmat ja ratkoo niitä ei himassa minä nyhjötän koneen ääressä valittamssa omista ongelmistani enkä te niille suoranaisesti mitään en uskalla sillä pelkään toisen loukkaantuvan ja menettävän sen vähänkin itseluottamiksen jota sillä on...Miksi minulla joka aina kuuntelee muita ei ole ketään jolle oikeasti kertoa miltä tuntuu . Kauhea valitus on minulla mutta en halua rasittaa eitä mittättömillä pikku jutuillani jotka hävettävät itseäni ja siksi en niistä haluakaan puhua... ja taas pelle peloton sai yhden perheen ehjäksi korjaamalla vaimon viellisen virtapiirin.Paskat